Siirry pääsisältöön

Avaus


Pitkällisen haaveilun jälkeen päätin vihdoin aloittaa tämän blogin. Mutta mistä kaikki lähti?


Niin kauan kun olen Hämeenlinnassa elänyt, olen kuullut tätä kaupunkia kutsuttavan valaistuksi hautausmaaksi. Synnyin tähän kauniiseen kaupunkiin 36-vuotta sitten. Teininä varmaan itsekin pidin tätä aika ajoin liian pienenä paikkana, jossa ei tapahtunut tarpeeksi, mutta silloinkin tekemistä ja harrastamista riitti joka päivälle. Aikuisiällä oli pakko päästä näkemään maailmaa, joten olin neljän vuoden ajan seikkailemassa eri puolilla Suomea. Palattuani ja kasvaessani äidiksi olen oppinut näkemään jatkuvasti uusia upeita puolia Hämeenlinnasta.


Täällä on usein tapahtumia ja tekemistä niin paljon, että ei ehdi edes kaikkeen mukaan.
Haluan esitellä upeaa kotikaupunkiani ja sen tapahtumia sekä erilaisia paikkoja myös muille. Täältä löytyy yllättävän paljon erilaista tekemistä ja nähtävää, paljon myös ihan ilmaisia juttuja, osa toki maksullisiakin. 
Ainakin haluan todistaa, että mun Hämpton on kaikkea muuta kun valaistu hautausmaa.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hattelmalanharjun Näkötorni

Hattelmalanharjun korkeimmalla kohdalla seisoo vanha näkötorni, josta jo pienenä lapsena käytiin ihailemassa maisemia. Pysähdyttiin tänään pikkumiehen kanssa näkötornille Hattelmalankylästä palatessamme. Hattelmalanharju on maisemallisesti ja kultuurihistoriallisesti arvokasta aluetta ja osa siitä kuuluu Natura 2000 - ohjelmaan. Hattelmalanharju on myös historiallisesti merkittävä, Hattelmalankylässä on ollut asutusta todennäköisesti jo kivikaudella. Hattelmalanharjun näköalapaikalle on aikanaan pysähtynyt paljonkin matkaajia, kun vanha kolmostie on kulkenut harjun kautta. Hattelmalanharju esiintyy myös kirjallisuudessa, muun muassa Vänrikki Stoolin tarinoissa ja näytelmässä "Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti". Vänrikki Stoolin tarinoista onkin näkötornin viereisessä taulussa lainaus: "Hämeenlinna, ensi kerran kun sun kuutamossa näin Hattelmalan harjanteilta, tuo ei mene mielestäin!" Harjulla ei ollut muita meidän lisäksi, ihailtii

Kuninkaanlähteen puisto

Kuninkaanlähteen puisto sijaitsee Myllymäessä, Kuninkaanlähteenkadun, Rinnetien, Jaakonkadun ja Toivontien reunustamassa korttelissa, omakotitaloalueen keskellä. Jokaiselta näistä kaduista johtaa kävelyreitti puistoon. Puisto on saanut nimensä puiston keskellä olevasta lähteestä, jolla itse Ruotsin kuninkaan kerrotaan pysähtyneen. Tosin infotaulussa kerrotaan, että nimi on voinut myös tulla siitä, että puisto on sijainnut kuninkaankartanon mailla. Lähteen ympärille on rakennettu pieni paviljonki. Lähde on ehtynyt, joten nykyään paviljongin alla kaivossa oleva vesi ei ole juotavaa. Kuninkaanlähteen puistosta löytyy myös lasten leikkipaikka. Tämä on siitä kiva puisto, että täällä on tekemistä sekä pienille että vähän isommillekin leikkijöille. Jos siis samassa perheessä tai seurueessa on eri ikäisiä lapsia, niin kannattaa suunnata tälle leikkipaikalle. Isolle hiekkalaatikolle mahtuu useampiakin lapsia kerrallaan. Erityisen paljon oma poikani pienempänä piti matala

Kahtoilampi

Ahveniston moottoriradalta Viisarin suuntaan mennessä kääntyy vasemmalle Kahtoilammentie, joka johtaa Kahtoilammen rantaan. Tämä on yksi mun lempipaikkoja Hämeenlinnassa, koska Kahtoilammella on usein taianomainen tunnelma. Pääsiäisenäkin käytiin retkellä Kahtoilammella, auringonpaisteessa. Kahtoilampi on pieni, äkisti syvenevä lampi Ahveniston harjun kupeessa. Lammella on pieni uimaranta ja kaksi laituria, joista toinen on hieman sivummassa uimarannasta. Lammen ympärillä kulkee polkuja ja pitkospuita, joilta pääsee kätevästi myös harjun lenkkeilymaastoihin. Tästä voi siis lähteä pidemmällekin retkelle Ahveniston harjun maisemiin! Isäni, joka on tällä alueella lapsuutensa viettänyt, kertoi että lammella on aikanaan ollut hyppytorni. Pääsiäisen retkellä käytiin kävelyllä lammen rannalla ja harjun metsiköissä. Rannan pitkospuiden varrella on parissa kohtaa penkki, joille voi istahtaa levähtämään ja ihailemaan maisemaa. Vanhempi pariskunta olikin istahtanut nauttimaan auringost